Kuva: Tommi Haapaniemi
teksti: Janette rosi
Potkut pitkäaikaisesta työpaikasta ajoivat Jarmo Anian tahtomattaan työttömäksi työnhakijaksi. Vaikea elämänmuutos aiheutti taloudellista huolta ja häpeää. Nyt Ania haluaa kertoa, miten hän päätyi Dastialle töihin sekä kannustaa heitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin hän itse oli.
“Urheilu-uralla opin paljon sellaista, josta on ollut myöhemmin hyötyä työelämässä”
Olen kotoisin Ilmajoelta, jossa joko painitaan tai pelataan pesäpalloa. Itse päädyin jälkimmäiseen. Juniorivuosina kokeilin myös jääkiekkoa ja lentopalloa, mutta pesis vei nuoren miehen mukanaan.
Aikuisena pelasin Superpesistä eli Suomen Pesäpalloliiton korkeimmalla sarjatasolla. Niiltä ajoilta on yksi pronssimitalikin takataskussa Seinäjoen Maila-Jussien riveistä.
Peliuran jälkeen siirryin pelinjohtaja- ja valmentajarooleihin. Eniten työkokemusta kertyi naisten Superpesiksen parista. Minut valittiin vuoden valmentajaksi ja pelinjohtajaksi. Mitaleita ja arvo-otteluita kertyi lukuisia.
Saavutin pesäpallourallani kaiken, mitä toivoin, ja tuli aika lopettaa. Kokonaan en kuitenkaan osannut jäädä pois, valmennan nimittäin edelleen vuonna 2010 syntyneen tyttäreni juniorijoukkuetta.
Loin urheilu-urani aikana valtavat verkostot, joista on ollut myöhemmin elämässä iloa ja hyötyä. Lisäksi monivuotinen pelaaja- ja valmennusura opetti paljon periksiantamattomuudesta, ihmisten johtamisesta, organisoinnista ja itsensä likoon laittamisesta.
Olen melko heittäytymiskykyinen ja uskon, että taito on opittu jo urheiluvuosina. Se on kaikki tai ei mitään – oli kyse sitten musiikkiesityksestä pojan häissä tai heittäytymisestä 13-vuotiaan tyttäreni pesisjoukkueen touhuihin.
Rohkeus ja kyky heittäytyä ovat tuupanneet minua eteenpäin myös työelämässä urheilun ulkopuolella.
“Potkut oli yksi kovimpia paikkoja elämässäni”
Samalla viikolla, kun täytin 50 vuotta, sain yt-neuvottelujen päätteeksi potkut tehdastyöstä. Kun panokseni kelpasi yritykselle 26 vuotta, on edelleen mahdoton ymmärtää, miksi tulin irtisanotuksi.
Se oli yksi kovimpia paikkoja elämässäni – epätoivottu elämänmuutos, joka ei ollut omissa käsissäni. Ensifiilis oli täydellinen romahdus, ja huoli perheen taloudellisesta tilanteesta suuri. Murehdin jo etukäteen, miten työllistyn sen ikäisenä. Siitä seurasi keskivaikea masennus, ja kesti jonkin aikaa päästä takaisin jaloilleen.
Onneksi olen yrittäjäperheestä ja nähnyt lapsesta asti, miten kukaan ei tule kotoa hakemaan töihin. Urheilun kautta minulla oli isot verkostot ja kotona perhe, joka pakotti nousemaan sohvanpohjalta.
Potkujen jälkeen päätin, että en tee enää töitä organisaatiossa, jonka kanssa en jaa samoja arvoja. Halusin päästä yhteisöön, jossa osaamistani ja kokemusta arvostettaisiin. Työmahdollisuuksia aukesi lopulta useita, ja potkujen jälkeen pääsin kokeilemaan siipiäni esimerkiksi myyjänä urheiluorganisaatiossa sekä kiinteistövälittäjänä.
“Dastialla arvot kohtasivat”
Sitten toukokuussa 2021 tuli Dastian yhteydenotto.
Dastia Siivous Oy ei ollut minulle ennestään tuttu firma. Yrityksen toimitusjohtaja Sampo Lehtinen etsi siivoustyönjohtajaa eräälle isolle asiakkaalle Seinäjoelle, ja minusta vinkattiin hänelle.
Dastialaiset eivät olleet kiinnostuneita iästä, vaan osaamisesta ja potentiaalista. Minulla ei ollut mitään käsitystä tai kokemusta siivousalasta. Sillä kertaa Dastia ei kuitenkaan hakenut siivoojaa.
Siivousjohtajan työnkuvassa yhdistyvät monet omista vahvuuksistani. Tehtävä sisältää esimerkiksi organisointia ja esihenkilötyötä. Kierrän kohteita ja tarkastan, mikä siellä on tilanne. Ongelmatilanteissa vastaan asiakkaalle. Lisäksi minulla on myyntivastuu: etsin uusia kohteita ja alueita.
Uudessa työssä aloittaminen vaati myös opettelua. Otin ensin siivoustyöstä tulleen negatiivisen asiakaspalautteen itseeni. Olen harjoitellut palautteen vastaanottamisen lisäksi englantia, sillä meillä on paljon muunkielisiä työntekijöitä.
Dastialle haluan antaa ison kiitoksen siitä, että johto on yhteydessä, kysyy miten jaksan ja miten menee. Dastia on aidosti kiinnostunut työntekijöistään. Vuorovaikutuksella ja luottamuksella pääsee pitkälle, ja yhteisö toimii parhaiten, kun kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Olen tosi iloinen, että päädyin lopulta Dastialle töihin. Toimimme oikeasti arvojemme mukaan: asiakaskeskeisesti, inhimillisesti ja rehellisesti. Koen, että teemme merkittävää työtä asiakkaidemme lisäksi myös nuorten ja maahanmuuttajien työllistäjänä.
Vinkkinä muille samassa tilanteessa oleville haluaisin sanoa, että vaikka suomalaisessa työnhaussa syrjitään yli 50-vuotiaita, niin kertyneen työkokemuksen ja verkostot voi onnistua kääntämään myös voimavaraksi ja kilpailueduksi.
